Stage 15 – Mont Ventoux – Ce n’est pas Ventoux (part II)

The title refers to the fact that there was no wind at the summit. Usually Ventoux is very windy, but now we didn’t need to hold on with both hands. We could sit down relaxed.

Now, the whole team is going to sleep with good health. All the other team members shortened the gap to me and Rene, when we walked.

When achilles tendon began to sore, I decided to stop kicking using my right leg. After about two kilometres, I had to change tactics. I walked 200 metres, then fast kicking sprint with left leg and then I walked again. I could keep this up for about 5 kilometres until I was empty. Then I had to ask the others to walk, too. It wasn’t hard to persuade them.

In my mind, a sign of good kicking technique is, when the kicking leg tires before the supporting leg. This is what happened. But it was of no help for my legs today. After the rest day I will have to try shoes with a thicker sole.

A reminder for those who have not been to TDF, it is quite a party on the Ventoux and other summits. Every now and then police cars and ambulances passed us on the road up. We also have to think about were to camp. But still, this kind of happening is great once in a while.

On Sunday you can reach us in the “morning” after 2 P.M by the swimming pool of the camping site.

Etappi 15 – Mont Ventoux – Ce n’est pas Ventoux (osa II)

Otsikko tuli siitä että tällä kertaa oli aika tyyntä. Ainahan huipulla vähän tuulee mutta ei tarvinnut pitää kaksin käsin mistään kiinni vaan sai istuskella ihan rauhassa.

Nyt on muukin tiimi käymässä yöpuulle melko hyvissä voimissa. Saivat minua ja Rene:tä kiinni ihan hyvin kun kävelimme.

Akilleksen yhtäkkiä kipeydyttyä loppunousussa päätin varmistella ja lopettaa potkimisen oikealla. Pari kilometriä jaksoi tahkota, ja sitten piti vaihtaa taktiikkaa: kävellen parisataa metriä ja syntynyt rako kiinni vasemman jalan spurtilla – sitten taas kävelyyn. Sitä jaksoi 5km ja se johti yleishyytymiseen. Sitten piti pyytää kavereita kävelemään. Ei ollut kova suostuttelu.

Mielestäni yksi hyvän potkutekniikan tunnusmerkki on se että potkujalka väsyy ennen tukijalkaa. Näin myös kävi. Siitä ei kuitenkaan loputtomiin ole apua. Pitää kokeilla lepopaivan jälkeen paksupohjaisilla lenkkareilla.

Tdf:llä käymättömille varmaan toista kertaa jo tiedoksi että siellä ylhäällä on aika reipasta meininkiä. Poliisia ja joskus ambulanssiakin puskee tiellä ohi vähän väliä. On myös syytä hieman miettiä mihin paikkaan jää pitämään taukoa. Mutta mahtavaahan tällainen meno on välillä.

Sunnuntaina joukkueen tavoittaa “aamulla” klo 14 alkaen leirintäalueen uima-altaalta.